Independent
"After 40 years of defeat and failure, America's "war on drugs" is being buried in the same fashion as it was born – amid bloodshed, confusion, corruption and scandal. US agents are being pulled from South America; Washington is putting its narcotics policy under review, and a newly confident region is no longer prepared to swallow its fatal Prohibition error. Indeed, after the expenditure of billions of dollars and the violent deaths of tens of thousands of people, a suitable epitaph for America's longest "war" may well be the plan, in Bolivia, for every family to be given the right to grow coca in its own backyard."
Vankilassa valmistunut pro gradu väittää:
Huumausainepolitiikkamme perustuu myyttisiin kuviin
Lähde: Turun Sanomat 19.1.1990 s. 10
kuvateksti: Pro gradu -tutkielman huumeiden käytöstä ja
yhteiskuntapolitiikasta Turun lääninvankilassa tehnyt Risto Mikkonen
toivoo, että huumepolitiikkaa arvioitaisiin uudestaan nykytiedon
valossa eikä vuodesta toiseen 60-luvulla luoduista lähtökohdista ja
yhteiskunnan ylläpitämistä myyteistä käsin. (kuvassa 6 erilaista
piippua ja chillumia sekä yksi ruisku)
Suomalainen huumausainepolitiikka perustuu yhä 60-luvulla
lukkoonlyötyihin periaatteisiin. Toisaalta viranomaiset ovat
sitoutuneet myyttisiin kuviin huumeista eivätkä perusta toimintaansa
tutkijoitten esittämään faktatietoon, väittää huumausainepolitiikkaa
käyttäjien näkökulmasta tutkinut Risto Mikkonen.
Turun lääninvankilassa neljättä vuottaan huumausainerikoksista istuva
Mikkonen on lähtenyt vasta valmistuneessa pro gradu -työssään kahdesta
kysymyksestä: Miksi valistus ei auta käytöstä aiheutuvien ongelmien
hoitamisessa? ja Miksi tutkittu tieto ei vaikuta
huumausainepolitiikkaan?
Rikosoikeudellinen kontrolli luo tahtomattaan ei-aiottuja seurauksia.
Hoitoon hakeutuminen on vaikeata, koska kyseessä on rangaistava rikos.
Toisaalta rangaistus, esimerkiksi vankila, ei paranna ketään. Toinen
rikosoikeudellisen kontrollin ongelma on rikollisuuden sädekehä, jota
tukee tv-sarjojen ja uutisten huumeitten yhteyteen luoma seikkailun ja
jännityksen ilmapiiri.
Yksi huumeita koskeva myytti on Mikkosen mukaan se, että kyseessä
olisi tuottoisa toiminta ja sen kanssa elävät ihmiset eläisivät
loistossa. Tätä myyttiä tukee mm. huumausaineiden taloudellisten
arvojen korostaminen tiedotusvälineissä. Uutisissa kerrotaan
esimerkiksi, mikä olisi ollut takavarikoitujen huume-erien hinta
katukaupassa.
Katuhinta on fiktiivinen arvo, sillä Suomessa ei edes ole katukauppaa,
väittää Mikkonen, jonka mukaan tällaiset arviot ovat vain väärän kuvan
ja myytin luomista.
Käyttäjän tieto eroaa virallisesta
Mikkosen kritiikki Suomen huumausainepolitiikkaa kohtaan pohjautuu
hänen tutkimusmenetelmäänsä, jonka lähtökohta on käyttäjien oma
sosiologinen tieto.
Ristiriitainen tieto vaikuttaa kahdella tavalla. Kun käyttäjät
näkevät, että tiedotusvälineet kertovat asioista eri tavalla kuin ne
todellisuudessa ovat, koetaan kaikki tieto vääräksi. Tämä lisää
huumeidenkäyttäjien vieraantuneisuutta. Toisaalta vääristynyt tieto
lisää sädekehää koko asian ylle.
Kun yksilön kokemus ja yhteiskuntapolitiikan näkemys ovat
ristiriidassa, kokee yksilö kaiken yhteiskunnan välittämän tiedon
kontrollin propagandana ja viranomaisten valistus koetaan vääräksi.
On tyhmää asettaa yhteiskuntapolitiikka ja yksilöitten oma kokemus
vastakkain. Tästä vastakkainasettelusta juuri syntyvät ne arvot, joita
huumausaineilla ei muuten olisi ollenkaan. Nyt huumausainerikolliset
kokevat itsensä myös poliittisiksi rikollisiksi.
Tutkittu tieto pohjaksi
Suomessa on tutkittu paljon huumausainerikollisuutta, mutta tutkittua
tietoa ei ole käytetty huumausainepolitiikan suunnittelussa hyväksi.
Virallinen politiikka perustuu yhä 1969 annettuun komiteamietintöön,
pahoittelee Mikkonen.
Tutkijoilla ja viranomaisilla on mahdollisuus käyttää tavallisen
ihmisen horisontin yli käyvää tietoa, saada siis kokonaisvaltainen
kuva ongelmasta, vaikka myös käyttäjien sosiologinen tieto on
merkityksellistä huumausainepolitiikkaa kehitettäessä.
Mikkosen henkilökohtainen kanta on, että huumausaineitten käyttö,
hallussapito ja myyntikin tulisi vapauttaa rikosoikeudellisista
seuraamuksista, jotta hoitopolitiikkaa voitaisiin toteuttaa.
- En usko, että ongelmat lisääntyisivät vapauttamisen jälkeen.
Nykyiset ongelmat vain tulisivat päivänvaloon. Eivät ihmisten ongelmat
huumeista johdu. Huume on vain väline.